"Colà, per molti notti invernali contemplarono, dai piccoli abbaini, lo scialbo chiarore della nordica aurora boreale. Laggiù, sulla cima di quel monte, dietro agli abeti barbuti traluceva da lontano un arco. Colà scintillando e silenziosa una face si accedeva e si spegneva e si riaccendeva; un raggio inseguiva un raggio, sfuggendo sempre dalla gelida porta di Pohjola oltre il profondo firmamento e di tanto in tanto spargendo la sua pallida luce intorno al cielo. Questo spettacolo osservavano i fratelli dal soppalco della loro casa, meravigliandosi e riflettendo da che cosa e perchè fosse originato questo spettacolo solenne; ma riflettevano e ammiravano invano."
Aleksis Kivi, I sette fratelli, tradotto da Paolo Emilio Pavolini, UTET, 1941
* Pohjola: nord.
* face: fiaccola e per estensione splendore, astro.
"Niinpä kaislavuoteillansa viettivät uniset miehet sekä päivät että yöt. Siellä he monenakin talvi-yönä katselivat pienestä akkunalävestänsä kelmeitten revontulten välkkynätä pohjosessa. Silloin tuolla vuoren harjulla, partaisten kuusten takaa, kajasti kauas-haamoittava kaari. Siellä säihkyen ja äänetönnä soitto syttyi ja sammui ja syttyi taasen, tuli tulta ajeli, ehtien aina Pohjolan valjulta portilta ylös korkeuden kumoon, ja välimmiten vavahteli ympäri taivasta himmeä valo. Tuotapa leikkiä katselivat veljekset pirttinsä parvelta, ihmetellen ja arvellen tuonne, tänne tämän juhlallisen ilmiön alkua ja syytä. Mutta he arvelivat ja tuumiskelivat turhaan."
Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, 1870
Nessun commento:
Posta un commento